|
|
|
|
             |
|
 
Suomalaisten suuri ongelma ovat edelleen sydän- ja verisuonitaudit, erityisesti sepelvaltimotauti. Niiden kolme suurinta riskitekijää ovat tupakointi, kohonnut verenpaine sekä veren kohonnut kolesterolipitoisuus. Noin 68 %:lla suomalaisista kolesteroli on kohonnut yli suositusten. Muita altistavia tekijöitä ovat mm. vähäinen liikunta, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, liikapaino sekä sukurasitus.
Sairastumiseen vaikuttavat useat tekijät yhdessä: sairastumisvaara on suuri, jos esimerkiksi terveen tupakoivan viisikymppisen miehen kolesteroli- ja verenpainelukemat ovat suosituksia korkeammat. Tyypin 2 diabeetikoilla tehokas puuttuminen sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin on erityisen tärkeää. Elimistö valmistaa itse kolesterolia, osan saamme eläinperäisistä tuotteista Tarvitsemme tietyn määrän kolesterolia solukalvojen rakennusaineeksi ja hormonien valmistamiseen. Saamme kolesterolia ruoasta, mutta myös itsestämme: sitä syntyy kolesteroliaineenvaihdunnan keskuksessa eli maksassa, jonka kautta kolesterolia myös poistuu sappeen ja edelleen ruoansulatuskanavaan. Ruoansulatuskanavaan kulkeutuu myös ruoasta saatu kolesteroli. Osa kolesterolista poistuu luonnollista tietä, mutta osa imeytyy elimistöön. Kolesterolia on vain eläinperäisissä tuotteissa. Kasveissa sitä ei ole. Tärkein veren kolesterolipitoisuuteen vaikuttava tekijä on rasvan laatu. Vain osalla väestöstä ravinnon kolesteroli vaikuttaa veren kolesterolipitoisuuteen merkittävästi. Eniten kolesterolia saamme juustoista, voista ja muista rasvaa sisältävistä maitotuotteista, kananmunan keltuaisesta, lihasta, makkaroista sekä eräistä sisäelimistä, katkaravuista ja mädistä. "Hyvä" HDL- ja "paha" LDL-kolesteroli Kolesteroli on rasvaliukoinen aine, jonka kierrättämiseen veressä tarvitaan erityisiä kuljettajia, lipoproteiineja. Sellaisia ovat mm. HDL (High Density Lipoprotein) ja LDL (Low Density Lipoprotein). Verenkierrossa liikkuessaan ne muodostavat kolesterolin kanssa HDL- ja LDL-kolesterolin, joista veren kokonaiskolesteroli pääasiassa muodostuu. LDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia solujen tarpeisiin, joten sitä tarvitaan veressä. Liian suuri LDL-kolesterolimäärä kertyy kuitenkin verisuonten seinämiin, jolloin suonet ahtautuvat ja veren virtaus vaikeutuu. Tämä johtaa usein sairastumiseen. Siksi LDL-kolesterolia kutsutaan pahaksi kolesteroliksi. HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois verisuonten seinämistä maksaan. Sen suuri määrä suojaa pahan kolesterolin haittavaikutuksilta - siitä nimitys hyvä kolesteroli. Veren kolesteroliarvot määritellään verikokeella Arvot määritetään luotettavimmin paastoyön jälkeisestä laskimoverinäytteestä. Siitä nähdään kokonaiskolesterolin lisäksi myös hyvän HDL-kolesterolin määrä. Pahan LDL-kolesterolin määrä saadaan laskennallisesti. Kolesteroliarvojen määrittämisessä on aina mm. henkilöstä, näytteen ottajasta ja mittalaitteesta johtuvaa satunnaisvaihtelua, joka voi peittää alleen pieniä arvomuutoksia. Jos esim. kokonaiskolesteroliarvoksi saadaan 6,0 mmol/l, tutkittavan keskimääräinen kolesterolitaso on yleensä välillä 5,4 - 6,6 mmol/l. Siksi kolesterolitason luotettava selvittäminen vaatii 2 - 3 lyhyellä aikavälillä tehtyä mittausta. Veren rasva-arvojen tavoitearvot ovat:
|
